Tee se takapuoli savuten

Selailin koneeltani vanhoja runoja, omiani ja muiden. Yhden runoista valitsin tähän hetkeen:

Tärkeintä elämässä
on nöyryys
ja intohimo.
Minkä teetkin,
tee takapuoli savuten,
syöksy siihen
suorin vartaloin
kahdella kierteellä,
koska vain siten
lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut,
nouse ylös,
pane heftaa polveen,
ja etene taas.
Jos kaadut aina vain,
ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen
ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

- Aino Suhola-

Enemmän kuin kissalintu vihaa kissaa

Olin yhdelle hyvälle ystävälleni kaasona pari vuotta sitten. Bestman ei halunnut sen kummempaa puhetta pitää, kiitteli vain väkeä, joten puheen kuittasi valitsemani runo. Runo, joka sai sulhasen kyyneliin. Mikä hassuinta, tämä sulhanen oli "edellisessä elämässään" rehvasteleva naistenmies ja sellainen heppu, jonka silmäkulmassa ei kyyneliä nähty.

Runo kehystettiin nuorenparin uuden kodin seinälle kunniapaikalle. Toivotaan, että se on siellä vieläkin.

Enemmän kuin kissalintu vihaa kissaa
tai rikollinen johtolankoja,
enemmän kuin akselivaltiot vihaavat Yhdysvaltoja,
niin paljon minä rakastan sinua.

Rakastan sinua enemmän kuin ankka jaksaa uida,
ja enemmän kuin greippi roiskuu mehua,
rakastan sinua enemmän kuin ginrommi on ikävystyttävää
ja enemmän kuin hammassärky tuottaa kipua.

Niin kuin haaksirikkoutunut vihaa merta,
tai jonglööri vihaa mokia,
niin kuin emäntä vihaa odottamattomia vieraita,
niin paljon rakastan sinua.

Rakastan sinua enemmän kuin hyttynen jaksaa pistää,
ja enemmän kuin maanalainen tärisee,
niin paljon kuin raajarikko kainalosauvoja tarvitsee,
ja enemmän kuin kynsitikku kirvelee.

Vannon sinulle taivaallisten tähtien kautta,
ja niiden, jotka loistavat allamme, jos sellaisia on,
että niin kuin Korkein Oikeus vihaa vääriä valoja,
on rakkauteni sinuun loputon.

Ogden Nash 1902-1971 USA, suom. Risto Ahti

Minä muiden joukossa

Rupesin kirjoittamaan hetkeksi ihan muuta, kun keskittymiseni eilen herpaantui. Hassuja ihmisiä, stereotyyppejä, myös originelleja. Mietinpä vaan, kuka minä olen tässä porukassa? Yksi stereotyyppisen ryhmän stereotyyppinen edustaja? Mutta mikä stereotyyppi? Vai onko tämä omaa kuvitelmaani?

Yksi ryhmästä on hyvin fiksu ja tiukka. Hänen poskensa punoittavat, kun hän selittää. Ja hän selittää paljon. Ja monesta asiasta. Hän uskaltaa kysyä – myös tyhmiä. On lukenut paljon, kuluttanut persaustaan urakalla, hatun nosto siitä :)

Yksi _kunnon_ filosofi – jollainen jossain määrin ei olisi ihan paha olla. Ei niin päällepäsmäri, mutta kuitenkin. Jänskäsin, mitä hän voi kysyä minulta, minun työstäni. Ja kyllähän hän kysyikin, mutta pysyi ”minun alueellani”; osasin vastata kakistelematta. Hänen nimilappunsa oli lentänyt lattialle. Hän ei sitä nostanut, vaikka muut pudonneet lappunsa nostivat. Huomasiko hän nimilappunsa putoamista edes? Lappu lattialla levällään, yhtä levällään kuin hänen ajaton tukkansa.

Miten en muista näiden kaikkien ihmisten edes puhuneen, vaikka esittelykierros mentiin?

Takakireä setä, joka kommentoi kaikille, muttei siedä yhtään kritiikkiä omasta työstään. Vaihtaa aihetta, menee seuraavaan työhön mahdollisuuden tullen. Väittää vastaan ja jänkkää. Besserwisser – tai ainakin toivoisi olevansa, muttei hanskaa edes omaa juttuaan.

Sitten nämä vähättelijät: ”En tiedä tästä juuri mitään, en osaa vastata, en halua sanoa mitään, minulla ei ole mielipiteitä”. Vaikka he sitten osaavatkin. Suurin osa ainakin.

Ja sitten ne, jotka eivät oikeasti osaa ja tiedä, mutta ne harvemmin sitä ääneen sanovat.

Viehättäviä ja vähemmän viehättäviä ihmisiä. Tieteellisempiä ja käytännöllisempiä.

Ja sitten se, joka ei siedä kritiikkiä edes vitsin muodossa. Naama vääntyy ja hänen täytyy puolustautua kovaan ääneen. Eihän kukaan saa jäädä väärään luuloon asiasta. Olisiko jäänytkään – puolustelu kusasee itseään nilkkaan.

Päätelmä tässä vaiheessa: Ihminen puhuu helpoiten siitä, mitä eniten tekee, mistä pitää, mikä on pinnalla, minkä kokee tärkeäksi sillä hetkellä. Tässä näen myös itseni. Itsestäänselvä tieto.

Porukasta löytyy myös se vaatimaton, hauska, joka ei meuhkaa. Joka tiesi monta kertaa, mutta ei huutanut muiden yli. Kysyttäessä vastasi kaikkeen ja hyvin.

Ja sitten herra, jolla on niin paha ja ärsyttävä ääni, ettei edes viitsisi kuunnella – eikä siitä liian hyvin saa edes selvää. Myös kysymykset ovat typeriä, sekä naama (anteeksi). Ja intonaatio, arg!

Opettajatyyppi kertoo toisille, miten nämä asiat menevät. Kaataa tietoa päähän, opponoitavan päähän varsinkin, ja juuri sellaisin sanakääntein, joita muut eivät edes käytä. Ei vastaväitteitä. Tällainen löytyy kyllä joka porukasta. Tämä henkilö uskoo olevansa väärässä vasta kun tuo hänelle faktaa viitteineen eteen - ennen ei toivoakaan.

On myös se rehellisesti tietämätön, joka haluaa oppia, pyytää täsmentämään, ei esitä mitään, on kiltti ja fiksu. Pukeutuu huomaamattomasti.

Nyt älysin: En pukeudu huomaamattomasti, enkä käyttäydy niin. Olenko yksi stereotypia heidän joukossaan? Mikä? En ole huomaamaton; muilla tavoilla en ole vielä itseäni hahmottanut porukasta tai osana sitä.

Homma jatkuu

Olen nyt ahkerasti pari päivää syöttänyt kirjoja LibraryThing:iin. Tänään meni kahdensadan kirjan raja rikki. Kahdensadan jälkeen täytyy valita, haluaako jatkaa kirjojen syöttämistä. Siitä eteenpäin se on nimittäin maksullista. 10 taalalla saa vuodeksi jatkoaikaa, jonka jälkeenkään kirjat eivät tosin katoa virtuaalikirjastosta, mutta niitä ei voi enää lisätä. 25 taalalla saa jäsenyyden loppuiäksi.

Valitsin ikuisjäsenyyden, vaikka voi toki olla, että kyllästyn hommaan varsin lyhyessä ajassa. Toisaalta uskon kuitenkin aktivoituvani aina jossain vaiheessa uudelleen, jolloin harmittaisi, jos homma ei enää pelittäisikään. Ei tuo ole niin suuri raha, että harmittaisi sen takia.

Joten nyt siis homma jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

LibraryThing

Löysin eilen kivan nettisivun: http://www.librarything.com. Tai oikeastaan en ihan kuitenkaan sattumalta löytänyt sitä, vaan yksi proffa vinkkasi, että sellainen on olemassa :)

Perustin sinne oman virtuaalikirjaston (nimellä TanjaKarppinen) ja rupesin syöttämään jo kirjojakin. Homma sujuu ihan kohtuullisen nopeasti niiden kirjojen osalta, jotka löytyvät LibraryThing:n käyttämistä tietokannoista ennestään, kun ei tarvitse kirjoittaa kuin kirjailijan nimi, joissain tapauksissa kirjan nimi, niin kone löytää kirjan tiedot. Mutta mm. venäjänkielisten kirjojen tietojen translitteroiminen ja järjestelmään syöttäminen (niitä ei sieltä juurikaan löydy) on hieman hitaampaa.

Niin juu, kun syöttää sinne suomenkielisiä kirjoja, oletushaku amazon.com ei ole paras, vaan Helsinki Metropolitan Libraries esim. löytää paremmin, myös Linnea. Tämän katsoin tarpeelliseksi mainita, koska huomasin eräästä blogista, että jonkun oli aluksi ollut vaikeuksia löytää kirjojen tietoja suomeksi, mutta se ongelma johtunee edellä mainitsemastani seikasta.

Nyt olikin sopiva aika ruveta ylläpitämään virtuaalikirjastoa, kun saatiin juuri tilattua kunnon iso kirjahyllysysteemi olkkariin, joten sen saavuttua voin ruveta ylläpitämään myös kunnollista fyysistä kirjastoa. Pääsevät kirjat pois kellarista ja laatikoista.