Tarrat ompuissa

Miksi ihmeessä omppuihin pitää pistää ne tarrat niin vahvalla liimalla, että omena on syömäkelvoton niistä kohdin, missä tarra on ollut? Edes pesu ei auta, omena on ärsyttävän tahmea tarrojen kohdalta.

Jälleen on aika Nenäpäivän!

Tänä vuonna vietän Nenäpäivää telkkulähetyksen ääressä Ylen hyvä -pipo päässä. Pipoa ulkoilutin myös kaupungilla. Viime vuotiseen nenäilyyn verrattuna tämä on melko kesyä, mutta näin tällä kertaa.

Ehkäpä vielä lahjoitan vähän rahaa Nenäpäivän keräykseen kehitysmaiden naisille ja lapsille. Tai osallistun Nenäpäivän bingoon.

Häivähdys Venäjää, Kino Lokakuu Joensuussa

Kino Lokakuu tuli Joensuuhun Häivähdys Venäjää -festarin jatkumona 5.-8.11.2008. Elokuvia esitettiin elokuvateatteri Tapiossa ja yliopiston Agora-rakennuksen luentosalissa kaksi päivässä neljän päivän ajan. Yhden elokuvan hinta oli 3 euroa.

Miulla oli mahdollisuus käydä katsomassa elokuvista kaksi: Matkalla lemmikkien kanssa (Vera Storozheva 2007) ja Sukunimi (Stanislav Mitin 2006).

Oikeastaan miulla olisi olllut mahdollisuus käydä katsomassa vielä kolmaskin, Uusi maa (Aleksandr Melnik 2008), mutta Pentti Stranius tahattomasti pelotteli jättämään sen väliin. Straniuksen mukaan elokuva on erittäin väkivaltainen, näin hän filmiä kuvaili esitellessään festarin antia, eikä ns. väkivaltaleffat oikein innosta.

Myöhemmin elokuvan juonen*(alla) luettuani kaduin päätöstäni; elokuva vaikuttikin tosi kiinnostavalta, eikä siinä tapauksessa raaka väkivaltakaan olisi haitannut, jos se ei olisi ollut turhaa väkivallalla mässäilyä, kuten ns. väkivaltaleffoissa, ja epäilen että ei olisi ollut. Eli sain filmistä mahdollisesti aivan väärän kuvan Straniuksen esittelyn perusteella, harmi.

Matkalla lemmikkien kanssa: "Monen venäläisen naisen tavoin lastenkodissa kasvanut Natalia myydään heti kuusitoista vuotta täytettyään puolihullulle miehelle. Tämän miehen orjavaimona Natalia elää 19 vuotta kaukana kaikesta paitsi miehensä nyrkistä. 19 vuotta Natalia kituu ja kärsii, vuoroin rukoillee miehensä kuolemaa, vuoroin rukoillen ettei miehensä kuolisi; sillä mitä hänellä on maailmassa paitsi pari eläintä ja tuo juro, juoppo mies…Viimein Jumala kuulee rukouksista ensimmäisen ja Natalia vapautuu ja lähtee etsimään parempaa elämää eläimiensä ja kuorma-autonkuljettaja Sergein kanssa."

Sukunimi: "Pitkän odotuksen jälkeen Vozdvizhenskien perheeseen vihdoin syntyy lapsi, joka saa kasteessa nimen Filipp. Tuoreen isän riemua hillitsee kuitenkin tietoa siitä, että hän ei ole se, joka on käynyt haikaroimassa rouva Vozdvizhenskin paksuksi. Tässä tilanteessa miehelle ei yleensä jää muuta vaihtoehtoa kuin panna karvahattu päähän ja kävellä pihalle. Herra Vozdvizhenskissä isäntunne kuitenkin voittaa vaimoa kohtaan tunnetun vihan ja hän päättää jäädä kotiin. Rouva Vozdvizhenskissä miehen uskollisuus ei herätä minkäänlaisia syyllisyydentuntoja, vaan lähinnä halveksuntaa ja viiden vuoden kuluttua hän muuttaakin Filippin kanssa oikean isän luokse. Kuin armolahjaksi poika saa pitää isänsä sukunimen, mutta vasta sitten kun toinen miehistä kuolisi, Filipp saisi tietää jäikö ilman isää vai isäpuolta."

Ajatuksia katsomistani leffoista:
Olen iloinen, että kävin katsomassa leffat. Molemmat olivat omalla tavallaan erittäin vaikuttavia. Jälkimmäisen aikana itkin moneen otteeseen. Elokuva herätti paljon tunteita, surullisia ja iloisia. Loppu jäi katsoja tulkinnan varaan. Positiivisena ihmisenä itse tulkitsin lopun onnelliseksi. Tai loppu ei oikeastaan vielä ollut onnellinen, mutta se mitä sitten seurasi, saattoi hyvinkin olla onnellinen päätös tarinalle.

Ensimmäinen elokuva sen sijaan herkutteli Keski-Venäjän maisemilla, ja taiteellisella kuvaustyylillä muutenkin. Jos nyt oikein käsitin, oli elokuvan ohjauksen lisäksi myös kuvaus naisen käsissä. Tarina oli koskettava, ja kerronta paikoitellen hauskaa. Myös tässä tarinassa oli tavallaan onnellinen loppu, nainen sai, mitä eniten kaipasi. Ja voihan tällekin halutessaan toki kuvitella vielä jatkon, jossa tarinan päätös olisi vieläkin kauniimpi.

Kino Lokakuu Joensuusssa: linkki kotisivulle

*Uusi maa (Terra Nova) on 2000-luvun kalleimpia venäläisiä elokuvia, nihilismiä ja satiiria sekoittava anti-utopia maailmasta, jossa ei enää ole kuolemanrangaistusta. Tämän seurauksesta vankilat täyttyvät ja vankien määrä uhkaa romahduttaa valtioiden budjetit. Parantaakseen kansainvälistä mainettaan Venäjä luovuttaa kansainvälisen yhteisön koekäyttöön asumattoman saaren, jonne rakennetaan pieni kylä. Kylän asukkaiksi valitaan kuudesta tai useammasta murhasta tuomittuja venäläisiä. Näitä ei ole aivan vähän. Sitten vangit jätetään oman onnensa varaan ja annetaan ihmisluonnon tehdä tehtävänsä.

Saimaannorppaa uhkaa sukupuutto

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Ykkösbonus ovat pistäneet käyntiin yhteisen kampanjan saimaannorpan (ja toki samalla muunkin luonnon monimuotoisuuden) tukemiseksi. Ykkösbonus-asiakas voi lahjoittaa kertyneitä bonuksia Suomen luonnonsuojeluliitolle. Varat käytetään lyhentämättömänä luonnon monimuotoisuuden tukemiseen, eli rakas norppammekin saa tärkeän osansa.

Pieni juttu Ykkösbonus-asiakkaalle, iso apu norpalle. Ja tästä ilosta saa vielä söpön norpan pärstän bonuskorttiinsa. Ja ei varmaan tarvitse mainita, että Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyys ja/tai lahjoitukset liitolle ajavat toki samaa asiaa.

Saimaannorppaa tosiaan uhkaa sukupuutto. Norppia on enää 270, ja määrä on laskussa. Tarttis tehrä jotain! Välitön sukupuuton uhka väistyisi, jos kanta pääsisi kasvamaan 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä. Apuva!

Suomen luonnonsuojeluliitto vetoaa norppa-asiassa nyt myös kalastajiin. Kalastajan tulisi vaihtaa verkot katiskakalastukseen. Suomen luonnonsuojeluliiton vetoomuksen lähtökohtana on vapaaehtoisuuteen perustuva henkilökohtainen päätös, jonka vapaa-ajankalastaja tekee itse. Vetoomuksen mukaan verkot pitäisi jättää naulaan 2,5 kuukauden ajaksi keväisin. Lappeenrantalainen Ari Kähärä (Luonnonsuojelija-lehti 4/2008, Lukijoilta-palsta) sen sijaan vetoaa poliitikkoihin, että verkkokalastus pitäisi kieltää kokonaan tammikuun alusta toukokuun loppuun.

Ei toimi: mansikat torilta syyskuussa

Ostin viime viikonloppuna maaseutumarkkinoilta mansikoita litran. Ei toimi. Aivan littuisia, homeisia ja nuukahtaneita - eli varsin tuoreita, kuten kyltissä mainostettiin. Onko vika siinä, että mansikkaa tulee niin niukasti syyskuussa, että myydään sitä, mitä on saatavilla. No niin tai näin, muutaman kelvollisen mansikan löysin litrasta, mutta yli puolet oli ihan kuraa. Harmi oli heittää pois, mutta ei auttanut.

Ei toimi: Ei mainoksia -lappu ovessa

Ovessani lukee:

"Ei mainoksia, kiitos. Ilmaisjakelulehdet kyllä, kiitos."

Jakajan lukutaito loppuu ensimmäiseen pisteeseen. Tai sitten sitä ketuttaa ottaa ne mainokset pois minun ilmaisjakeluideni välistä.

On tärkeää seurata aluetta ilmaisjakeluiden kautta, mutta Lidlin tarjoukset ovat toisarvoisia minulle.

Miksei lehdenjakaja tee näille eroa, vaikka pyydetään?

Ei toimi: Lappeenrannan rautatieaseman kolmosraide käytössä ;)

On jo kauan tehnyt mieli kirjoittaa blogi "Ei toimi". Mahtuisiko se Aurinkoisiin ajatuksiin vai tarvitsisiko se omansa? Kokeillaan ensin tänne.

Lappeenrannan juna-asemalla kaksi junaa yhtä aikaa, tai siis raide 3. käytössä. Ei toimi! Ihmiset hätääntyvät, eivät osaa mennä omaan junaansa, ja vielä junassakin kyselevät, mihin tää menee. Sen lisäksi konnari joutuu kasvattamaan sanavarastoaan: Niin, siis Joensuuhun menossa? Juu, en ole joutunu vielä väärään, mutta moni muu on. Auta Armias näitä periferioita! Kaksi junaa asemalla samaan aikaan, ei näin! ;) Liian vaikeaa!