Sunday, March 9, 2008

Runoilua vuosien takaa

Nuolee pahan metsästäjän aiheuttamia haavoja
lähtee pakoon saavuttamattomaan tulevaisuuteen
öiseen aikaan usvan leijaillessa järven yllä
mielen painuessa untenvaltakuntaan
- enemmistöllä ei ole aavistustakaan -
ja kituu vielä aamuvarhaisella auringon venytellessä jäseniään
menneisyydessä hiljaisuuden kaiku

Kun sydän ei voi enää vaieta tai tukehtuu...

Kummitukset liikkuvat yksinäisten ympärillä suuressa maailmassa ilman sielunveljeä;
upottava, lumoava tähtitaivas tyynen järven yllä
aito nauru, jollaisen voi silloin tällöin kuulla naamioiden takaa

Epätodellinen pimeä talvi
painajainen ontuu vajavaisuuttaan
siivouspäivä: turhat pois – sanoi ilkeähampainen muutoksen peikko...

Ei ehkä enää koskaan
Kaukana hamuavat toisiaan syliin, syliin johon tahtoisin - ja silti lähdin
Unohduksen tuulen ulina yön pimeän hetkinä yksin kylmässä sängyssä

Talletan näyn syvälle sieluuni
Rakastan jokaisella solullani


- by kirjoittaja: tuskin muistan enää tyttöä, joka tuon kirjoitti ;)

No comments: