Pirun portti!

Voe voe voe! Juuri kun eilen ehdin sihteerillemme kehua, että portti-etäyhteys toimii huomattavasti vpn-yhteyttä paremmin, olen tänään heti ongelmissa kahden eri sovelluksen kanssa tuon portin kautta etänä. Nettisivuille ei saa lisättyä liitetiedostoa ja lomajaksoja ei pääse hyväksymään ESS:iin. Voe voe voe! Onneksi sentään muutama ohjelma toimii portin kautta, jopa sutjakammin ja paremmin kuin entisen vpn:n. Mutta mikään ei ole täydellistä, ainakaan näissä verkkoasioissa.

Helppariin se on marssittava kone kainalossa kuulemma, eivät etänä pysty ratkaisemaan ongelmaa.

Koski jylisee Daruden tahdissa - not!

Lähdettiin eilen Imatralle katsomaan koskinäytöstä, kun päivän Etelä-Saimaa lupaili, että koski jylisee Daruden tahtiin. Koski jylisi ja hienosti, mutta Darudesta ei tietoakaan; ihan se sama Sibelius siellä soi kuin aina ennenkin. Pettymysten pettymys! No ok, hieno se koski on Sibeliuksenkin tahtiin, mutta niiiiiin nähty. Olisi ollut melkoinen kokemus saada Darude! Joko Etelä-Saimaa erehtyi tai sitten koskinäytöksen dj.

Aiheesta lisää: http://www.esaimaa.fi/Kulttuuri---Kulttuuriuutiset/2009/05/30/Imatrankoski+jylisee+Daruden+tahdissa/200917159757/7

Voi silakka sentään, olet päässyt vihreälle listalle!

Eilisessä Etelä-Saimaassa oli juttu WWF:n uudesta opaskirjasesta, joka auttaa valitsemaan ympäristöystävällisen kalatuotteen.

Surukseni huomasin omien herkkukalojeni löytyvän enimmäkseen "mieti"-listalta, joka on siis liikennevalomittarilla keltainen (= kalakannat saattavat olla heikkoja ja paikoin ylikalastettuja tai kalastusmenetelmät saattavat olla ympäristölle haitallisia). Kaksi muuta vaihtoehtoa tässä luokittelussa ovat "suosi" (vihreä = paras valinta, kalakannat ovat elinvoimaisia ja pyynti ei auheuta merkittäviä ympäristöhaittoja) ja "vältä" (punainen = laji on uhanalainen tai voimakkaasti ylikalastettu tai pyyntiin käytetään tuhoisia kalastusmenetelmiä).

Jatkossa suositeltavan tuotteen voi tunnistaa MSC-merkistä. Mutta noin lyhykäisyydessään ohjeet kuuluivat seuraavasti: Suosi suomalaista kalaa, ja mieluummin pikkukalaa kuin suuria petokaloja. Vihreällä listalla olivat MSC-merkityt kalatuotteet, ahven, hauki, kampela, katkarapu (Pohjanmeri), kilohaili, kuha, lahna, made, makrilli, muikku, jokirapu ja täplärapu, seiti, silakka ja silli, sinisimpukka (kasvatettu), särki ja Barentsinmeren turska.

No, aivan uutta tietoahan tämä ei toki ole, ja on jo maalaisjärjellä pääteltävissä, että itse omasta Saimaasta ongella nostettu kala on ekologisempi vaihtoehto kuin trooppinen ja eksoottinen syvänmeren kala, joka on lentänyt lautaselle matkojen takaa.

Tuore tonnikala on aivan odotetusti enimmäkseen päätynyt "vältä"-listalle. Onneksi osa tonnikalalajeista on kuitenkin yhä "mieti"-listalla. Mutta täysin puhtaalla omallatunnolla sitäkään ei voi syödä. Vaan mitäpä tässä maailmassa voisi...

Tieto lisää silti tuskaa. On yhä vaikeampi valita ekologista ja eettistä ruokaa. Välillä on pakko kävellä päin punaista, mutta kun joku kala sitten lopulta on syöty sukupuuttoon, voi vaan katsoa peiliin. Tonnikalan on sanottu tätä vauhtia loppuvan 2012.

Kalaopas löytyy täältä: http://wwf.fi/kalaopas/
Linkki lisätty 5.10.2012, kuten loppuhuomautus:

Ja huomatkaa, tonnikala ei ole vielä loppunut, mutta onhan tässä vuotta 2012 vielä pari kuukautta jäljellä... Auts, kuulostaapa pahalta.

Katsastus - ja vähän porua VR:stäkin

Luin juuri Etelä-Saimaan. Sisäsivuilla Katsastajat toivottavat autoilijat tervetulleiksi. Juu, 70 euron hintaan. Aivan uskomatonta, että Joensuussa sama palvelu voidaan tarjota 19 eurolla. Ja tämä hinta sisältää jo kaikki mittaukset sun muut, kaiken. Kuka katsastaa autonsa Lappeenrannassa?

OK, kuka ajaisi Joensuuhun pelkän katsastuksen takia, mutta meilläpä sinne on menoa usein muutenkin. Tosin maaliskuussa kuljettaisiin ilman muuta aina junalla, jos ei katsastus sattuisi näihin aikoihin. Hyvänä puolena autolla menossa on se, että pääsee käymään Onkamossa mökillä. Kun juna ei vaivaudu enää siihen pysähtymään :(

Tarrat ompuissa

Miksi ihmeessä omppuihin pitää pistää ne tarrat niin vahvalla liimalla, että omena on syömäkelvoton niistä kohdin, missä tarra on ollut? Edes pesu ei auta, omena on ärsyttävän tahmea tarrojen kohdalta.

Jälleen on aika Nenäpäivän!

Tänä vuonna vietän Nenäpäivää telkkulähetyksen ääressä Ylen hyvä -pipo päässä. Pipoa ulkoilutin myös kaupungilla. Viime vuotiseen nenäilyyn verrattuna tämä on melko kesyä, mutta näin tällä kertaa.

Ehkäpä vielä lahjoitan vähän rahaa Nenäpäivän keräykseen kehitysmaiden naisille ja lapsille. Tai osallistun Nenäpäivän bingoon.

Häivähdys Venäjää, Kino Lokakuu Joensuussa

Kino Lokakuu tuli Joensuuhun Häivähdys Venäjää -festarin jatkumona 5.-8.11.2008. Elokuvia esitettiin elokuvateatteri Tapiossa ja yliopiston Agora-rakennuksen luentosalissa kaksi päivässä neljän päivän ajan. Yhden elokuvan hinta oli 3 euroa.

Miulla oli mahdollisuus käydä katsomassa elokuvista kaksi: Matkalla lemmikkien kanssa (Vera Storozheva 2007) ja Sukunimi (Stanislav Mitin 2006).

Oikeastaan miulla olisi olllut mahdollisuus käydä katsomassa vielä kolmaskin, Uusi maa (Aleksandr Melnik 2008), mutta Pentti Stranius tahattomasti pelotteli jättämään sen väliin. Straniuksen mukaan elokuva on erittäin väkivaltainen, näin hän filmiä kuvaili esitellessään festarin antia, eikä ns. väkivaltaleffat oikein innosta.

Myöhemmin elokuvan juonen*(alla) luettuani kaduin päätöstäni; elokuva vaikuttikin tosi kiinnostavalta, eikä siinä tapauksessa raaka väkivaltakaan olisi haitannut, jos se ei olisi ollut turhaa väkivallalla mässäilyä, kuten ns. väkivaltaleffoissa, ja epäilen että ei olisi ollut. Eli sain filmistä mahdollisesti aivan väärän kuvan Straniuksen esittelyn perusteella, harmi.

Matkalla lemmikkien kanssa: "Monen venäläisen naisen tavoin lastenkodissa kasvanut Natalia myydään heti kuusitoista vuotta täytettyään puolihullulle miehelle. Tämän miehen orjavaimona Natalia elää 19 vuotta kaukana kaikesta paitsi miehensä nyrkistä. 19 vuotta Natalia kituu ja kärsii, vuoroin rukoillee miehensä kuolemaa, vuoroin rukoillen ettei miehensä kuolisi; sillä mitä hänellä on maailmassa paitsi pari eläintä ja tuo juro, juoppo mies…Viimein Jumala kuulee rukouksista ensimmäisen ja Natalia vapautuu ja lähtee etsimään parempaa elämää eläimiensä ja kuorma-autonkuljettaja Sergein kanssa."

Sukunimi: "Pitkän odotuksen jälkeen Vozdvizhenskien perheeseen vihdoin syntyy lapsi, joka saa kasteessa nimen Filipp. Tuoreen isän riemua hillitsee kuitenkin tietoa siitä, että hän ei ole se, joka on käynyt haikaroimassa rouva Vozdvizhenskin paksuksi. Tässä tilanteessa miehelle ei yleensä jää muuta vaihtoehtoa kuin panna karvahattu päähän ja kävellä pihalle. Herra Vozdvizhenskissä isäntunne kuitenkin voittaa vaimoa kohtaan tunnetun vihan ja hän päättää jäädä kotiin. Rouva Vozdvizhenskissä miehen uskollisuus ei herätä minkäänlaisia syyllisyydentuntoja, vaan lähinnä halveksuntaa ja viiden vuoden kuluttua hän muuttaakin Filippin kanssa oikean isän luokse. Kuin armolahjaksi poika saa pitää isänsä sukunimen, mutta vasta sitten kun toinen miehistä kuolisi, Filipp saisi tietää jäikö ilman isää vai isäpuolta."

Ajatuksia katsomistani leffoista:
Olen iloinen, että kävin katsomassa leffat. Molemmat olivat omalla tavallaan erittäin vaikuttavia. Jälkimmäisen aikana itkin moneen otteeseen. Elokuva herätti paljon tunteita, surullisia ja iloisia. Loppu jäi katsoja tulkinnan varaan. Positiivisena ihmisenä itse tulkitsin lopun onnelliseksi. Tai loppu ei oikeastaan vielä ollut onnellinen, mutta se mitä sitten seurasi, saattoi hyvinkin olla onnellinen päätös tarinalle.

Ensimmäinen elokuva sen sijaan herkutteli Keski-Venäjän maisemilla, ja taiteellisella kuvaustyylillä muutenkin. Jos nyt oikein käsitin, oli elokuvan ohjauksen lisäksi myös kuvaus naisen käsissä. Tarina oli koskettava, ja kerronta paikoitellen hauskaa. Myös tässä tarinassa oli tavallaan onnellinen loppu, nainen sai, mitä eniten kaipasi. Ja voihan tällekin halutessaan toki kuvitella vielä jatkon, jossa tarinan päätös olisi vieläkin kauniimpi.

Kino Lokakuu Joensuusssa: linkki kotisivulle

*Uusi maa (Terra Nova) on 2000-luvun kalleimpia venäläisiä elokuvia, nihilismiä ja satiiria sekoittava anti-utopia maailmasta, jossa ei enää ole kuolemanrangaistusta. Tämän seurauksesta vankilat täyttyvät ja vankien määrä uhkaa romahduttaa valtioiden budjetit. Parantaakseen kansainvälistä mainettaan Venäjä luovuttaa kansainvälisen yhteisön koekäyttöön asumattoman saaren, jonne rakennetaan pieni kylä. Kylän asukkaiksi valitaan kuudesta tai useammasta murhasta tuomittuja venäläisiä. Näitä ei ole aivan vähän. Sitten vangit jätetään oman onnensa varaan ja annetaan ihmisluonnon tehdä tehtävänsä.