Ei toimi: mansikat torilta syyskuussa

Ostin viime viikonloppuna maaseutumarkkinoilta mansikoita litran. Ei toimi. Aivan littuisia, homeisia ja nuukahtaneita - eli varsin tuoreita, kuten kyltissä mainostettiin. Onko vika siinä, että mansikkaa tulee niin niukasti syyskuussa, että myydään sitä, mitä on saatavilla. No niin tai näin, muutaman kelvollisen mansikan löysin litrasta, mutta yli puolet oli ihan kuraa. Harmi oli heittää pois, mutta ei auttanut.

Ei toimi: Ei mainoksia -lappu ovessa

Ovessani lukee:

"Ei mainoksia, kiitos. Ilmaisjakelulehdet kyllä, kiitos."

Jakajan lukutaito loppuu ensimmäiseen pisteeseen. Tai sitten sitä ketuttaa ottaa ne mainokset pois minun ilmaisjakeluideni välistä.

On tärkeää seurata aluetta ilmaisjakeluiden kautta, mutta Lidlin tarjoukset ovat toisarvoisia minulle.

Miksei lehdenjakaja tee näille eroa, vaikka pyydetään?

Ei toimi: Lappeenrannan rautatieaseman kolmosraide käytössä ;)

On jo kauan tehnyt mieli kirjoittaa blogi "Ei toimi". Mahtuisiko se Aurinkoisiin ajatuksiin vai tarvitsisiko se omansa? Kokeillaan ensin tänne.

Lappeenrannan juna-asemalla kaksi junaa yhtä aikaa, tai siis raide 3. käytössä. Ei toimi! Ihmiset hätääntyvät, eivät osaa mennä omaan junaansa, ja vielä junassakin kyselevät, mihin tää menee. Sen lisäksi konnari joutuu kasvattamaan sanavarastoaan: Niin, siis Joensuuhun menossa? Juu, en ole joutunu vielä väärään, mutta moni muu on. Auta Armias näitä periferioita! Kaksi junaa asemalla samaan aikaan, ei näin! ;) Liian vaikeaa!

Kasvatan käsiäni

yltääkseni kaapin päälle.

Ehkä siellä vain pöly karkeloi.

Lepää kuollut kärpänen

tai unohtunut runo.

Jakkaraa en kaipaa -

Se olisi liian helppoa.

Vastakohtien kaupungissa

ryysyläisten ja herrojen keskellä.

Etsin omaa paikkaani - ulkomaalainen.

Näytti kaupunki nurjan puolensa.

Antoi kokemuksia

korvaamattomia.

Kauniin kirkon

ruma historia.

Ateismin museo tai uima-allas.

Ei yksin Venetsia ole siltojen kaupunki.

Ensin katsoin sitä kaukaa

ihaillen ja peläten.

Kunnes tempauduin kaupungin pyörteeseen

sen arkeen ja juhlaan. Ihmisiin.

Rakastuin. Ja kauhistuin.

Rinta rinnan ruma ja kaunis.

Lähdin kotimaahan takaisin

- kotiin.

Ja kaipasin.

Dostojevskin kaupunki

korkeine kerrostaloineen

pimeine sisäpihoineen.

Siellä

se pieni ahdas huone

- toinen koti

sen tajusin.

Nuukuusviikon ajatuksia - omiani ja Patarouvan

Luin Patarouvan (Ulla-Maija von Hertzen) Nuukuusviikon ajatuksia -kolumnin Etelä-Saimaan viikonvaihdelehdestä Essistä 18.4.08. Patarouva kirjoittaa, että nuukuusviikolla on tavoitteena luonnonvarojen säästäväinen käyttö ja jätteiden synnyn ehkäisy.

Oikein. Toki ainahan näin pitäisi toimia, mutta on ihan järkevää viettää nuukuusviikkoa edes kerran vuodessa, tuleepahan muistutus asiasta ja sen kautta kenties mietittyä omia kulutustottumuksiaan.

Hänen ohjeensa nuukuusviikolle on, ettei edellispäivän ruuantähteitä kannata heittää pois. Sitten hän luettelee liudan vinkkejä, mitä ruuantähteistä voi seuraavana päivänä valmistaa.

Olen ymmälläni. Säästääkö Patarouva ruuantähteet vain nuukuusviikolla? Heittääkö hän tai joku muu todellakin lopun ruuan pois kerran siitä syötyään? Mielestäni ruuantähteiden säästäminen ja niiden jatkokäyttö on itsestään selvää - eikä vain nuukuusviikolla vaan aina.

Luulen Patarouvaa aivan fiksuksi ihmiseksi, ja uskon, että hän säästää ruuantähteet myös muulloin kuin nuukuusviikolla. Hänen kirjoituksensa on kuitenkin niin itsestään selvän ja turhan tuntuinen, vaikka sitä se ei ilmeisesti sitten ole kaikille.

Patarouva on siis varmaankin nähnyt jonkun joskus heittävän ruuantähteet roskiin (toivottavasti edes bioroskikseen), ja päätynyt siitä syystä kirjoittamaan jutun. Minulle ei olisi edes tullut mieleen kirjoittaa sellaista, kun en ole törmännyt ruokaa poisheittäviin ihmisiin.

Itse vietän nuukuusviikkoa niin, että jätän ostamatta jotain. Jotain, mitä en välttämättä tarvitse. Teen näin tosin useasti muulloinkin, nuukailen. Vaikka tulee sitä turhuuksiakin osteltua.