Häivähdys Venäjää, Kino Lokakuu Joensuussa

Kino Lokakuu tuli Joensuuhun Häivähdys Venäjää -festarin jatkumona 5.-8.11.2008. Elokuvia esitettiin elokuvateatteri Tapiossa ja yliopiston Agora-rakennuksen luentosalissa kaksi päivässä neljän päivän ajan. Yhden elokuvan hinta oli 3 euroa.

Miulla oli mahdollisuus käydä katsomassa elokuvista kaksi: Matkalla lemmikkien kanssa (Vera Storozheva 2007) ja Sukunimi (Stanislav Mitin 2006).

Oikeastaan miulla olisi olllut mahdollisuus käydä katsomassa vielä kolmaskin, Uusi maa (Aleksandr Melnik 2008), mutta Pentti Stranius tahattomasti pelotteli jättämään sen väliin. Straniuksen mukaan elokuva on erittäin väkivaltainen, näin hän filmiä kuvaili esitellessään festarin antia, eikä ns. väkivaltaleffat oikein innosta.

Myöhemmin elokuvan juonen*(alla) luettuani kaduin päätöstäni; elokuva vaikuttikin tosi kiinnostavalta, eikä siinä tapauksessa raaka väkivaltakaan olisi haitannut, jos se ei olisi ollut turhaa väkivallalla mässäilyä, kuten ns. väkivaltaleffoissa, ja epäilen että ei olisi ollut. Eli sain filmistä mahdollisesti aivan väärän kuvan Straniuksen esittelyn perusteella, harmi.

Matkalla lemmikkien kanssa: "Monen venäläisen naisen tavoin lastenkodissa kasvanut Natalia myydään heti kuusitoista vuotta täytettyään puolihullulle miehelle. Tämän miehen orjavaimona Natalia elää 19 vuotta kaukana kaikesta paitsi miehensä nyrkistä. 19 vuotta Natalia kituu ja kärsii, vuoroin rukoillee miehensä kuolemaa, vuoroin rukoillen ettei miehensä kuolisi; sillä mitä hänellä on maailmassa paitsi pari eläintä ja tuo juro, juoppo mies…Viimein Jumala kuulee rukouksista ensimmäisen ja Natalia vapautuu ja lähtee etsimään parempaa elämää eläimiensä ja kuorma-autonkuljettaja Sergein kanssa."

Sukunimi: "Pitkän odotuksen jälkeen Vozdvizhenskien perheeseen vihdoin syntyy lapsi, joka saa kasteessa nimen Filipp. Tuoreen isän riemua hillitsee kuitenkin tietoa siitä, että hän ei ole se, joka on käynyt haikaroimassa rouva Vozdvizhenskin paksuksi. Tässä tilanteessa miehelle ei yleensä jää muuta vaihtoehtoa kuin panna karvahattu päähän ja kävellä pihalle. Herra Vozdvizhenskissä isäntunne kuitenkin voittaa vaimoa kohtaan tunnetun vihan ja hän päättää jäädä kotiin. Rouva Vozdvizhenskissä miehen uskollisuus ei herätä minkäänlaisia syyllisyydentuntoja, vaan lähinnä halveksuntaa ja viiden vuoden kuluttua hän muuttaakin Filippin kanssa oikean isän luokse. Kuin armolahjaksi poika saa pitää isänsä sukunimen, mutta vasta sitten kun toinen miehistä kuolisi, Filipp saisi tietää jäikö ilman isää vai isäpuolta."

Ajatuksia katsomistani leffoista:
Olen iloinen, että kävin katsomassa leffat. Molemmat olivat omalla tavallaan erittäin vaikuttavia. Jälkimmäisen aikana itkin moneen otteeseen. Elokuva herätti paljon tunteita, surullisia ja iloisia. Loppu jäi katsoja tulkinnan varaan. Positiivisena ihmisenä itse tulkitsin lopun onnelliseksi. Tai loppu ei oikeastaan vielä ollut onnellinen, mutta se mitä sitten seurasi, saattoi hyvinkin olla onnellinen päätös tarinalle.

Ensimmäinen elokuva sen sijaan herkutteli Keski-Venäjän maisemilla, ja taiteellisella kuvaustyylillä muutenkin. Jos nyt oikein käsitin, oli elokuvan ohjauksen lisäksi myös kuvaus naisen käsissä. Tarina oli koskettava, ja kerronta paikoitellen hauskaa. Myös tässä tarinassa oli tavallaan onnellinen loppu, nainen sai, mitä eniten kaipasi. Ja voihan tällekin halutessaan toki kuvitella vielä jatkon, jossa tarinan päätös olisi vieläkin kauniimpi.

Kino Lokakuu Joensuusssa: linkki kotisivulle

*Uusi maa (Terra Nova) on 2000-luvun kalleimpia venäläisiä elokuvia, nihilismiä ja satiiria sekoittava anti-utopia maailmasta, jossa ei enää ole kuolemanrangaistusta. Tämän seurauksesta vankilat täyttyvät ja vankien määrä uhkaa romahduttaa valtioiden budjetit. Parantaakseen kansainvälistä mainettaan Venäjä luovuttaa kansainvälisen yhteisön koekäyttöön asumattoman saaren, jonne rakennetaan pieni kylä. Kylän asukkaiksi valitaan kuudesta tai useammasta murhasta tuomittuja venäläisiä. Näitä ei ole aivan vähän. Sitten vangit jätetään oman onnensa varaan ja annetaan ihmisluonnon tehdä tehtävänsä.