Ensin katsoin sitä kaukaa

ihaillen ja peläten.

Kunnes tempauduin kaupungin pyörteeseen

sen arkeen ja juhlaan. Ihmisiin.

Rakastuin. Ja kauhistuin.

Rinta rinnan ruma ja kaunis.

Lähdin kotimaahan takaisin

- kotiin.

Ja kaipasin.

Dostojevskin kaupunki

korkeine kerrostaloineen

pimeine sisäpihoineen.

Siellä

se pieni ahdas huone

- toinen koti

sen tajusin.