Luin Patarouvan (Ulla-Maija von Hertzen) Nuukuusviikon ajatuksia -kolumnin Etelä-Saimaan viikonvaihdelehdestä Essistä 18.4.08. Patarouva kirjoittaa, että nuukuusviikolla on tavoitteena luonnonvarojen säästäväinen käyttö ja jätteiden synnyn ehkäisy.
Oikein. Toki ainahan näin pitäisi toimia, mutta on ihan järkevää viettää nuukuusviikkoa edes kerran vuodessa, tuleepahan muistutus asiasta ja sen kautta kenties mietittyä omia kulutustottumuksiaan.
Hänen ohjeensa nuukuusviikolle on, ettei edellispäivän ruuantähteitä kannata heittää pois. Sitten hän luettelee liudan vinkkejä, mitä ruuantähteistä voi seuraavana päivänä valmistaa.
Olen ymmälläni. Säästääkö Patarouva ruuantähteet vain nuukuusviikolla? Heittääkö hän tai joku muu todellakin lopun ruuan pois kerran siitä syötyään? Mielestäni ruuantähteiden säästäminen ja niiden jatkokäyttö on itsestään selvää - eikä vain nuukuusviikolla vaan aina.
Luulen Patarouvaa aivan fiksuksi ihmiseksi, ja uskon, että hän säästää ruuantähteet myös muulloin kuin nuukuusviikolla. Hänen kirjoituksensa on kuitenkin niin itsestään selvän ja turhan tuntuinen, vaikka sitä se ei ilmeisesti sitten ole kaikille.
Patarouva on siis varmaankin nähnyt jonkun joskus heittävän ruuantähteet roskiin (toivottavasti edes bioroskikseen), ja päätynyt siitä syystä kirjoittamaan jutun. Minulle ei olisi edes tullut mieleen kirjoittaa sellaista, kun en ole törmännyt ruokaa poisheittäviin ihmisiin.
Itse vietän nuukuusviikkoa niin, että jätän ostamatta jotain. Jotain, mitä en välttämättä tarvitse. Teen näin tosin useasti muulloinkin, nuukailen. Vaikka tulee sitä turhuuksiakin osteltua.
